keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ämmä on myrkkyi täynnä!

Olen aikaisemminkin kummastellut tänne blogiin erinäisiä omituisia ihottumia ja ihon kiukutteluja. Suurimman osan ajasta olen kuumotellut hiusvärejä ynnä muita kosmetiikan kemikaaleja.

Kosmetiikan ainesosat ovat edelleen syynissä, mutta äsken sain erittäin selvän vastauksen pohdintoihini.

Sovitin tilaamaani paitaa (you know, ennen kuin paiskaan pesukoneeseen mitään uusista vaatteista). Saan pesukoneen käyntiin, ja manailen, kun taas kutittaa. Vilkaisin peiliin, ja iho on aivan näppylöillä ja punainen kaikkialta, missä paita kosketti paljasta ihoa. Tähän ei tarvitse kyllä enää edes lääkärin mielipidettä - vaateteollisuuden kemikaalit, väri- ja torjunta-aineethan ne siinä. (Oon joka tapauksessa menossa lääkärille vinkumaan näistä oireiluista, mutta kyllähän te tiedätte julkisen puolen odottelun.) Eniten vituttaa kutina, en kestä sellasta sitten yhtään.

Kuva täältä

No, yksi syy oireille on saatu. Eniten pelottaa, minkälainen hullunmylly ja pesukonerumba tästä oikein alkaa... montako kertaa uudet vaatteet täytyy pestä, jotta niitä voi käyttää? Onko tää nyt sitten menoa, ja kohta oonkin herkistynyt kaikelle mahdolliselle?

Lyhyesti tiivistettynä: voi perkele.


Löytyykö teistä lukijoista kemikaalioireilevia?
 Miten te oikein pystytte elämään? -__-

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lush Glitter Madness

Viikko sitten pääsin Peksin kanssa nauttimaan Lushin järjestämistä Glitter Madness -juhlista. Tällaiselle glitterharakalle oli oikein sopiva teema, ja voi juku mitä ihanuusihmisiä! Kyllähän te mun Lush-rakkauden jo tiedättekin, joten ihan kuin ei ois ollu superparas ilta! ♥

Väkeä sit meinaa riitti.

Me menimme Peksin ja Satun kanssa siis illan K18-kutsuvierastapahtumaan, ja jatkoimme Lushin jälkeen hotellille ennen Lush Glitter Madness -jatkoja dtm:ssä. (Että mun sydämeen sattuu kirjoittaa toi pienellä d:llä. Need the big D ja sillee :D )

Oli mahtia saada avecillinen kutsu, näitä mahdollisuuksia on kuitenkin tosi harvoin. En kyllä ois uskonut, että Peksi suostuisi lähtemään tälläseen mukaan! Miettikää nyt, ensinnäkin pukukoodina oli glitter, akat jauhaa koko illan kosmetiikasta, ei ole omia kavereita messissä ja ohjelma sisälsi lähinnä kosmetiikkaa, kimallusta sekä homobaarin. Koitin alunperin kysäistä mukaan muutamaakin ystävääni Peksin sijasta, mutta jos ei ymmärrä hyvän päälle, nii pitäkööt tunkkinsa :D

Oikeanpuolimmainen kuva on Satulta ♥

Meistä ei jäänyt jälkipolville yhtään edustuskelpoista kuvaa, pöh. Ylläolevat olivat ainoat järkevähköt koko illalta. Saatte sitten näitä räävittömämpiä nautiskeltavaksi, haha! Harmittaa, että Peksin glitterparrasta ei jäänyt edustavia kuvia, joissa se saamarin kimallus näkyisi. Pääsiskö jossain glitterinkuvauskurssille? En ikinä saa kimalluksia näkymään :D Nyt mulla oli blingpaidan lisäksi kimaltavat kulmat, kynnet, alarajaukset sekä glitter roots ja kaiken kukkuraksi vielä yksi strassi naamassa. Haha!

VOIKO TÄHÄN EDES SANOA MITÄÄN?

Siis miten mun silmät on tollaset mustat sieluttomat syöjättären avaruusmollukat? :D en kestä!

Alakerrassa sai naposteltavien ja drinkkien ohella myös käsihierontoja ^__^



Ruokatarjoilut olivat kimaltavia, kultaisia ja täysin vegejä ♥ Miettikää, glitterpoppareita ja -lakuja! En edes tykkää kummastakaan, mutta nyt oli kyllä pakko syödä, jotta päivän blingannos tulisi täyteen. Tarjolla oli mm. kullattuja suklaapaloja, keksitikkuja ja leipiä vegepäällyksineen. NAM.


Alakerran baarissa pääsi maistelemaan Kyrö Napue Ginistä tehtyjä drinkkejä, ja jono oli kyllä sen mukainenkin. Toisella jonotuskerralla hoksattiin ottaa käyttöön satakuntalainen monen juoman taktiikka, jotta koko ohjelma ei menisi ohi alakerrassa hikoillessa. Jonottelu ja ruuhkaisuus oli oikeastaan illan ainoa miinuspuoli. Ihan parasta, kun drikeissä on kaikenmoista sälää, yrttejä, marjoja ja hedelmiä!

Catastrophe Coctail & Oral Pleasure sekä kimaltavia suklaajuttuja ^__^

Note to self, jos aiot käyttää tuntikaupalla korkkareita, joilla oot kävellyt viimeksi vuosi sitten, niin käytä hyvä ihminen niitä popoja ensin perusteellisesti. Jyrkät kierrerappuset olivat kieltämättä kokemus! Korkkarihoroilu on kuitenkin niin mun juttu, että älkää edes puhuko mulle järkevistä matalista kengistä. Vähemmästäkin alkaa persaus viistää pitkin maata :D

Amora Genesis

Illan aikana Lushin henkiökunta esitteli kevään tuoteuutuuksia, ja halutessaan pääsi kokeilemaan tuotteita. Paikalla meitä viihdyttämässä oli Lushin henkilökunnan lisäksi drag-taiteilija Amora Genesis, dj Zapasnik sekä burleskitanssija Studio Shangri-La'sta. Ootteko huomanneet, että drag-tyylisiä vivahteita alkaa hiljalleen hiipiä omaankin meikkiin, kun tarpeeksi katselee drag-meikkitutoriaaleja sekä RuPaul's Drag Racea? Mutta eipä tuo minua ainakaan haittaa - överi, that's me!

Henkilökunta jakoi näitä ohikulkijoille ♥
Saimme lähtiessämme mukaan goodie bagit, joiden sisältöä löytyy seuraavasta haalintapostauksesta.

Kiitos kanssakimaltajille ja suurkiitos ihanasta illasta Lush ♥

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Lush-lauantai ♥

Tänään on ohjelmassa jotain ehkä parasta - Lushin Glitter Madness -pippalot. Pian taitaa joka puolelta tulvia postauksia tästä, joten otin jo pienen varaslähdön postaamalla pienen kuvatulvan :D


Kävin viime viikolla Stadissa blogipuuhimassa, enkä kovasta yrittämisestä huolimatta voinut jättää käymättä Lushilla, vaikka olinkin enivei tulossa pian uusiksi. Ostin ehkä ihanimpia kylpyjuttuja ja muuta tarpeellista (kuka muka ei tarvitse kimaltavaa hammastahnajauhetta?), mutta niistä lisää myöhemmin. Räpsin pari kuvaakin, en meinaa päässyt noista kultamunista yli sitten ollenkaan! Saisko tollasen korillisen kotiinkin? Sisustuselementit uusiksi :D

Maypole on mun ehdoton lempparisaippua! ♥


On kyllä suorastaan häpeä, ettei Tampereelta löydy Lushin liikettä. Yhyhyy. Lompakko kyllä kiittää, mähän varmaan norkoisin joka viikko käpälöimässä tuotteita.

Huulipunat ♥


Ihastuin niin täysillä Lushin pääsiäistuotteisiin, haha! Ainakin Golden Egg -kylpypommi ja tuo porkkananippu on pakko vielä ostaa. Ei varmaan jäänyt epäselväksi, että Lush on yksi mun all time lempparimerkeistä. Oon aiemminkin tainnut kirjoitella, että Lushin eettiset arvot mätsäävät yhteen omieni kanssa, ja todellakin haluan laittaa rahani eläinkokeettomaan kosmetiikkaan, jos sellaiseen on mahdollisuus. Ja kun vielä tuotteet ovat näin ihanan värikkäitä ja mahtavan tuoksuisia... uh. ♥


Ihanaa lauantaita! ♥

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Luomikyylän jorinat: Sepon tarina

Siitä on muutama vuosi, kun huomasin Sepon. Se oli pienen pieni pistemäinen luomi kainalossa. Jatkoin elämääni kiinnittämättä Seppoon sen kummemmin huomiota, ja tätä rataa kuluikin muutama vuosi, joiden aikana oli muitakin huolia kuin luomien kyylääminen.

Viime keväänä havahduin jälleen Sepon olemassaoloon. Laitoin tukkaa peilin edessä, ja huomasin että Seppo oli suurentunut lyhyessä ajassa todella paljon. Päätin vastedes pitää Seppoa hieman paremmin silmällä.

Loppukesästä, kaiketi, huomasin että Seppo-saatana oli kasvattanut itseensä myhkyrän. Huolestuskäyrä tärähti koviin lukemiin. Kainaloita sheivatessa piti ryhtyä kiertelemään Seppoa, jotta en repäise sitä auki. Siitä vasta helvetti alkaisi, solumuutokset ja kaikki. No, eihän tällä mun rempseällä elämäntyylillä siltä sheivausonnettomuudeltakaan vältytty. Siitä kiukustuneena Seppo kasvatti itseensä jo matalaksi ajellun kyhmyn tilalle ison ja matalan myhmyrän, sekä pienemmän vittumaisen härpäkkeen. Kirosin Seppoa, hittoako se mun kainaloon pesiytyi?

Talven aikana katselin Sepon kehitystä, huolehdin, kyyläsin ja murehdin. Tammikuussa sain aikaiseksi soittaa tk-ajan ja ruikutin Seppomurheeni hoitsulle. En halunnut antaa Sepolle mahdollisuutta kasvaa isoksi ja ilkeäksi, se olisi laitettava kuriin ajoissa. Toimenpideaika meni aivan törkysen pitkälle, kuumottelin, mitä herkästi kiukustuva Seppo ehtisi tässä välissä keksiä. Loppujen lopuksi hän vain paisui hivenen, ei reppana ehtinytkään vauhtiin.

Eilen 8.3. oli Sepon kohtalonpäivä. Ehdin viettää toimenpidehuoneessa huimat kymmenen minuuttia. Istuin sillä sänkyhökötyksellä ja katselin kuinka avuttomana Seppo köllötti apupöydällä. Sinne se jäi, Sepposeni, mähmäiseksi möykyksi toimenpidehuoneeseen. Varmaan näytti vielä junttia, kun kävelin pois.

Mikäli psyykkeesi kestää luokattoman huonoja juttuja ja ultimaattista häröilyä, minut löytää Snapchatista nimellä sneeeni 

En kehdannut kysyä, olisinko voinut ottaa Seposta kuvan. Se olisi saattanut olla liian outoa jopa tk-lääkärille. Ja Sepon kuva olisi kieltämättä voinut järkyttää herkimpiä.

Seposta jäi jäljelle ilkeästi kivistävä leikkaushaava, joka vaikeuttaa hetken aikaa normaalia elämää. Miten puetaan vaatteet reuhtomatta? Tai tiskataan? Siivotaan? Joudun odottamaan pari päivää suihkuun menoakin, perkele. Piti meinaa värjätä tää tukka ennen lauantain häppeninkejä, ja ainoa oikea päivä olis ollut tietenkin tänään. Selässä mulla on jäänyt tikeistä sellaset herkulliset repeämä/venymäjäljet, saa nähdä mitä näistä jää näkyviin.

Oli tällä jorinalla syykin. Juttelin lääkärin kanssa, ja hän totesi, että mulla on ihan yksinkertaisesti sellainen ihotyyppi, joka on altis luomenmuodostukseen. Tämä taas tarkoittaa, että auringonoton kanssa täytyy olla todella tarkkana ja aurinkorasvaa tarvitsee oikeasti lotrata (eikä vain kantaa tuubia laukussa, heh.). Luomekkuus tarkoittaa jatkuvaa tarkkailua - onko jokin luomista ärtynyt, kasvanut huomattavasti tai muuttanut väriään? Ulkonevien luomien kanssa täytyy olla erityisen tarkkana, jotta niitä ei esimerkiksi raapaise auki. Oman elämänsä luomikyylät voivat hyötyä mun suosikkivinkistä: ota kuvat esim. selästä, jotta voit verrata luomien kokoa vaikkapa vuoden takaiseen tilanteeseen. Kukaan järkevä ihminen ei muista miltä tuo tietty olkapään luomi näytti vuonna 2012, eikä mitään muistamisia tarvitse pahemmin kuumotella.

Muistakaa hyvät kanssaeläjät käyttää toisinaan hetki luomien tsekkaamiseen - muuten luomien pahanlaatuisia muutoksia ei välttämättä havaitse ajoissa. 

Luomet ovat aina olleet mulle se yököttävän ruma juttu minussa. Vihaan niistä jokaista tasapuolisesti, ja muutaman aion ihan esteettisistä syistä käydä poistattamassa. Jotenkin mun on kauhean vaikea hyväksyä, että niitä nyt sitten on, vaikka eihän sellaisella ole oikeasti mitään väliä. Joillain on pisamia, joillain on akne, joillain on lasit, enkä mä kiinnitä muissa ihmisissä sellasiin asioihin mitään huomiota.

Seppo, olit pieni ja vittumainen, ja vietit aivan liikaa aikaa kainalossani.

RIP Seppo